Kimmo Virtanen, Kainuun ELY-keskus
Kuvat: © Kimmo Virtanen
Arvovesi-hankkeen kolmas retki (7.10.2021) suuntautui Oulujoen alaosalle.
Ensimmäisenä ihmeteltiin Montan voimalaitoksen yhteyteen rakennettua kalojen kiinniottolaitetta (kuva 1). Toki tuo jyhkeä voimalaitoskin oman esittelynsä sai osaksensa.
Ylisiirtolaite ei ole kauheasti yleisöltä kiitoksia kerännyt vaan paremminkin sitä on parjattu pakokeinona varsinaisista velvoitteista. No tällä hetkellä ollaankin tilanteessa, ettei häkki heilu toivotulla tavalla. Lohien ohjautuminen kiinniottolaitteeseen ei oikein toimi, vaikka monenlaisia virityksiä käytön aikana on jo tehtykin. Meidät ihmisethän saa helposti marketin aulaan ilmaisilla ämpäreillä tungeksimaan, mutta millä lohet ryntäisivät kaltereita kalisuttamaan?
Jyrki Oikarinen Montan Lohi Oy:stä kertoi, kuinka heillä olisi suuri tarve uusia emokalasto luonnollisen merivaelluksen läpikäyneillä lohilla. Montan lohikanta on perimältään eräänlainen sekoitus Perämereen laskevien jokien eri lohikannoista. Oulujoen lohikanta on menetetty, mutta parempaa kyseiseen jokeen sopeutunutta istutusainesta olisi tavoitteena jalostaa. Olisivathan nämäkin ensimmäisiä askelia uuden Oulujokisen lohikannan tuottamiseksi.
Seuraavaksi siirryttiin hieman virtaa alaspäin Muhosjokisuulle. Jarkko Happo kertoi alueella tehdyistä ympäristönhoitotöista sekä koetuista ongelmista. Oulujoessa vedenkorkeuden ja virtausnopeuden vaihtelut ovat tavattoman suuria ja nopeita.
Muhosjoki on tuonut Oulujokeen runsaasti eroosioaineksia, ja synnyttänyt kokonaisia saaria (kuva 2). Luonnontilassa Oulujoki vei kaiken ylimääräisen moskan mereen asti, mutta nykyisin keväällä Muhosjoen tulvavirtaamien aikaan Oulujoen virtaamat ovat pieniä. Tämä ruokkii saarien syntyä.
Ongelman ydinhän on Muhosjoen valuma-alueella, jossa eroosiota ehkäisevät toimet olisivat keskeisiä.
Merilän Kartanon kodalla nautitun mehevän paahtopaistipatongin ja keskeytyneiden lounaskeskustelujen myötä ajettiin Utajärven Naamanjoelle. Naamanjoki on aikoinaan rajusti perattu ja paikallinen osakaskunta on hakenut ja saanutkin rahoitusta joen elinympäristöjen kunnostamiseksi kaloille paremmin kelpaaviksi.
Paikallinen aktiivi Leo Saarenpää esitteli tehtyjä kunnostuksia ja hän vaikutti olevan kovin tyytyväinen työn tulokseen (kuva 3). Seuraavaksi on kalojen vuoro näyttää, kääntyykö tämä kunnostushanke kalojen muuttovoitoksi…
Päivän viimeinen tutustumiskohde oli Tarja Väyrysen (Turveruukki/Oulun Energia) esittelemä Kapustasuo. Tällä suolla eivät traktorit enää kuori pintaa, vaan ollaan niin sanotusti pohjalla. Tuotanto on jo loppunut ja pari aumaa odottaa vielä polttokattilan kitaan ajamista (kuva 4).
Tarja kuvasi hyvin pitkän kokemuksensa turvin tämän tuotannonalan nousun ja alasajon. Hänen kertomansa myötä ei jäänyt hyvä mieli. Murros on ollut niin nopea, että varautumisessa turvetta korvaaviin ratkaisuihin ei välttämättä olla kaikilta osin valmiina.
Tässä ollaan myös hyvin tämän Arvovesi-hankkeen ytimessä. Missä määrin ja millaisella hinnalla meillä on oikeus luontoa hyödyntää oman hyvinvointimme ylläpitämiseksi tai lisäämiseksi.
Näillä mielin sitä oikeaa talvea vielä odottamaan!