Jarno Turunen, kalastusbiologi, Lapin ELY-keskus
Kalavirkamiehelle tuli aikainen aamuherätys, sillä Oulusta piti ehtiä kello kymmeneksi nälkämaille ja Metsoloiden kotiseuduille. Arvovesi-hankkeen hanketyöntekijät ja Oulujoen vesistönvesivision neuvottelukunnan edustajat kokoontuivat lokakuun 5. päivä Kajaaniin retkeilemään ja tutustumaan Oulujärven ympäristössä oleviin kohteisiin.
Koleana, sateisena ja tuulisena päivänä Kajaaniin kokoontui pieni, mutta kattava edustus hankkeen työntekijöitä ja neuvottelukunnan edustajia.
Aamu alkoi Kajaaninjoelta vanhan linnan raunioiden katveesta kahvilla ja leivoksilla. Kainuun ELY-keskuksen ylitarkastaja Kimmo Virtanen kertoi Kajaaninjoen historiasta, omasta perhokalastusharrastuksestaan Kajaaninjoella ja joen nykymerkityksestä paikallisen kalastusharrastuksen kannalta.
Kymmenen vuotta sitten Koivukosken ja Ämmäkosken välinen vesialue kuivui kokonaan Ämmäkosken patorakenteiden korjauksen yhteydessä ja aiheutti merkittävää vahinkoa muun muassa alueella luontaisesti lisääntyneelle harjuskannalle. Harjuskantaa on sittemmin yritetty palauttaa istutuksin.
Alueelta saadaan saaliiksi Rehjan suunnalta jokeen laskeutuvia taimenia, pyyntikokoisena istutettuja lohikaloja ja kuhaa. Kajaaninjoella kalastaminen on ilmaista, mutta kalastusta varten tulee hankkia netistä lupa (http://www.kajaaninperhokerho.fi/). Onpa allekirjoittanutkin joskus narrannut Kajaaninjoesta pintaperholla virrassa pintoneen taimenen.
Kajaanilla ja Kainuunjoella on kunniakas historia Suomen perhokalastuksen ja erityisesti perhonsidonnan kehityksessä. Ämmäkoski oli ennen rakentamista tunnettu suurista taimenistaan jossa mm. englantilaiset ”lohiloordit” vierailivat 1800-luvulla Pohjolan kalareissuillaan.
Herman Renfors oli kajaanilainen tehtailija, joka valmisti Kajaanissa muun muassa uistimia ja muita kalastustarvikkeita 1800-luvun lopulla. Hermanin sisko Maria Renfors lähti vuonna 1875 Englantiin perhokalastusmaailmassa legendaarisen Hardyn tehtaille opettelemaan perhojen sidontaa. Palattuaan kotiin Maria toi perhonsidonnan taidon Suomeen, joten Kajaaninjokea ja Kajaania voidaan pitää suomalaisen perhonsidontataidon synnyinpaikkana.
Virtasen Kimmon tarinoinnin jälkeen Kainuun Voima Oy:n Kimmo Keinänen kertoi Kajaaninjoen voimalaitoksista (Ämmäkoski ja Koivukoski) ja niiden merkityksestä paikallisessa sähköntuotannossa ja poikkeustilanteisiin varautumisessa. Retkeläiset pääsivät tutustumaan Ämmäkosken voimalaitokseen myös sisältäpäin.
Kimmo Keinänen Kainuun Voima Oy:stä kertoo Ämmäkosken voimalaitoksesta.
Kajaaninjoen jälkeen retkeläiset pörhälsivät autoineen Pohjajoelle Jormuaan. Pohjajoki on pieni joki tai puro, joka laskee Oulujärven itärannalla Jormuanlahteen. Juha Aalto Pohjajoki ry:stä kertoi puron rannalla Pohjajoen tilasta ja joessa esiintyvästä alkuperäisestä taimenkannasta, sekä yhdistyksen kunnostussuunnitelmista ja tavoitteista taimenkannan turvaamiseksi samalla kun retkeläiset saivat vähän lämmitellä nuotion äärellä.
Jokeen nousee havaintojen mukaan monikiloisia taimenia Oulujärvestä, joten ei voida puhua vain perinteisestä tammukkapurosta. Puron valuma-aluetta on ojitettu ja purouomaa paikoin perattu ja kanavoitu, minkä vaikutuksia oli ehkä havaittavissa vierailupaikallammekin. Yhdistyksessä aiheuttaa huolta lähialueelle suunniteltu talkkikaivos, jonka prosessin ylitevesiä on suunniteltu purettavaksi Pohjajokeen.
Pohjajoen rantatörmien eroosiota.
Pohjajoelta ajeltiin Kontiomäellä Kamaboko Oy:n kalanjalostustehtaalle. Japanilaisesta kalakakusta nimensä ja tuoteinspiraationsa saanut Kamaboko Oy valmistaa Oulujärvestä ja merialueelta pyydetystä lahnasta kalamassaa, josta jalostetaan savustettuja kalaleikkeleitä (tuotemerkki Leikkala).
Yhtiön hankintapäällikkö Timo Tervonen kertoi retkeläisille yhtiön vaiheista, raaka-aineen saatavuuden haasteista ja tulevaisuuden visioista toiminnan laajentamiseksi. Leikkala oli mukana S-ryhmän Suomalainen menestysresepti-kilpailussa, mistä tuote sai merkittävää näkyvyyttä. Leikkala on kotimainen menestysresepti monessakin mielessä. Tuote yhdistää vähäarvoisen ja alihyödynnetyn särkikalan käytön ja vesienhoidon kaupalliseksi elintarviketuotteeksi.
Tavoitteena on, että tulevaisuudessa vesistöjen kunnostuksen yhteydessä ei tarvitsisi puhua hoitokalastuksesta, vaan särkikalabiomassaa voidaan hyödyntää elintarvikkeiksi ja kalastaa kaupallisesti kannattavasti. Särkikalatuotteiden ja kysynnän määrän kasvun myötä särkikalojen pyynti alkaakin olla monille kaupallisille kalastajille hyvin tärkeä tulon lähde.
Retkeläiset saivat maistiaiset savulahnaleikkeleestä ja ainakin allekirjoittanut piti tuotteen makua ja rakennetta oikein hyvänä. Leikkala-leikkeleitä on saatavilla kolmea eri makua, jotka ovat roseepippuri, yrtit ja savu. Tuotetta on saatavilla S-ryhmän kaupoista ympäri Suomea.
Kamaboko Oy:n Timo Tervonen (vas.) esittelee kalanjalostustehtaan toimintaa.
Kontiomäeltä matka jatkui Paltamoon kunnantalolle, missä kehitysjohtaja Salla Korhonen otti retkeläiset vastaan ja lounastauolle. Paikan päällä sain kuulla perässäni ajaneelta retkeläiseltä, että olin Kontiomäellä ajellut epähuomiossani isosta lätäköstä ja kastellut vieressä kävelyllä olleen herrasmiehen läpimäräksi. Mikäli luet tätä blogia, niin olen hyvin pahoillani. Se oli vahinko.
Lounaan aikana keskusteltiin ja pohdittiin Paltamon ja Oulujärven ympäristön matkailun haasteista ja kehittämismahdollisuuksia.
Lounaalta sännättiin Kiehimänjoen Leppikosken voimalaitokselle, jossa tutustuttiin Fortumin asennuttamaan hydrauliseen kalatiehen, Kalasydämeen. Fortumin Katri Hämäläinen ja Veli-Matti Tuomaala kertoivat Leppikosken voimalaitoksesta ja Kalasydämestä ja sillä saavutetuista tuloksista.
Kalasydän otettiin Leppikoskella käyttöön loppukesästä 2021 ja toiminta-aikana laitteiston on läpäissyt noin 2000 kalaa, joiden joukossa useampi yli 60 cm pitkä kutukypsä järvitaimen. Kalasydän on kelluva ja liikuteltava järjestelmä, joka asennetaan voimalaitoksen alakanavaan ja jonka houkutusvirtaus ohjaa kalat laitteen suuaukolle. Kalasydän tunnistaa järjestelmään uineet kalat tekoälyn avulla ennen kuin ne siirtyvät putkistoa pitkin padon yli.
Hyrynsalmen reitti, johon Leppikoskikin kuuluu, on kansallisen kalatiestrategian kärkikohteita, sillä kohteessa on merkittävä potentiaali Oulujärven järvitaimenen luontaisen lisääntymisen edistämiseksi. Leppikosken yläpuolista Torvenjokea ja Tolosenkoskea on kunnostettu järvitaimenen kutu- ja poikastuotantoalueiden lisäämiseksi. Lisäksi Leppikosken ja Seitenoikean voimalaitosten välille laskee useita pienempiä puroja ja jokia, jotka soveltuvat taimenen lisääntymiseen.
Fortum aikoo seurata ja kehittää Kalasydämen toimintaa tulevina vuosina yhteistyössä muiden sidosryhmien kanssa.
Leppikosken hydraulinen kalatie, Kalasydän.
Leppikoskelta matka jatkui Manamansalon kaakkoisreunalle, jossa muun muassa säännöstelyn ekologisten vaikutusten tutkimuksessa pitkän uran tehnyt Seppo Hellsten SYKE:stä kertoi iltapäiväkahvien äärellä säännöstelyn vaikutuksesta eroosiorantojen umpeen kasvuun ja rantojen kunnostuskokeiluista.
Säännöstelyn vaikutuksesta lähes pystysuoran mäntykangasrannan edustalle on muodostunut luhtamainen rantavyöhyke. Edessä avautunut Oulujärven Ärjänselkä, horisonttiin katoavine rantoineen, oli kieltämättä vaikuttava näky. Kainuun meripä hyvinkin.
Manamansalon Harjaniemen takaista luhtarantaa. Lepät ja hieskoivu ovat vallanneet näköalaa.
Retkeläisten autokaravaanin seuraavana tavoitteena oli ajella ajoissa Manamasalon läpi Hiisiniemeen, Alassalmen lossiin, joka vei meidät Oulujärven länsirannalle. Sieltä jatkoimme matkaa Säräisniemen Happy Beachille ja venesatamaan, jossa tutustuimme Säräisniemen eroosiorantoihin ja eroosion vähentämiseksi tehtyihin rakenteisiin.
Seppo Hellstenin muistelmien ja havaintojen mukaan rantojen eroosio vaikuttaisi vakautuneen siitä mitä tilanne oli takavuosina.
Paikalla retkeläisiä puhutti myös Säräisniemen aiemmin toiminnassa ollut hotelliravintola ja muu matkailutoiminta, josta muistuttivat tyhjillään olevat rakennukset. Alue kaipaisi markkinointia ja rohkeaa yrittäjää toiminnan käyntiin laittamiseksi ja kehittämiseksi.
Säräisniemen tyhjillään oleva hotelliravintola. Vaalan Happy Beach kuvassa oikealla taka-alalla.
Säräisniemestä lähdettiinkin kokemusta rikkaampana kotiinpaluumatkalle, mutta matkalla pysähdyttiin vielä ihmettelemään rehevän Nimisjärven luusuaan rakennettua pohjapatoa, jolla hillitään järven vedenpinnan korkeuden vaihtelua ja vähennetään Oulujärven säännöstelyn vaikutuksia.
Kalankulku oli hyvin huomioitu pohjapadossa ja Nimisjärvi onkin merkittävä Oulujärven kevätkutuisten kalojen, kuten lahnan kutualue. Turvaa siis myös Kamabokon kalansaantia.
Nimisjärvi on osin luontaisesti rehevä järvi, sillä alueen kallioperässä ja suoalueilla esiintyy vivianiittia eli rautafosfaattia, josta korkeat fosforipitoisuudet vedessä ovat peräisin.
Nimisjärven luusuan pohjapato.
Kaiken kaikkiaan retki oli koleasta säästä huolimatta erittäin onnistunut ja varmasti jokainen retkeläisistä oppi uusia asioita Oulujärven lähiympäristöstä. Retken parasta antia oli myös vanhojen tuttujen ja uusien ihmisten tapaaminen ja tutustuminen yhteisten asioiden äärellä.
Oulujoen vesistö ja alueen kehittäminen ovat selvästi kaikille tärkeitä asioita ja yhteiset tapaamiset varmasti edistävät visiotyötä jatkossa.
Oulujärven lähiympäristössä on merkittävät mahdollisuudet vesienhoidon, kalatalouden, matkailun ja elinkeinojen kehittämiseen ja yhteensovittamiseen niin, että Kainuu voi olla elinvoimainen samalla kun pidetään huolta ja parannetaan vesistöjen tilaa.