Malla Kukkonen, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu
Kirjoittaja on aikanaan Rovaniemeltä maailmalle lähtenyt politiikan- ja kulttuurintutkija, joka aloitti elokuussa ARVOVESI-hankkeessa projektitutkijana. Viimeiset 12 vuotta Malla on asunut ja työskennellyt Anchoragessa Alaskassa Yhdysvalloissa, jossa vuoret ovat korkeita, hirvet ja karhut käyskentelevät säännöllisesti kaupungin kaduilla ja jonka kansainvälisen lentokentän läpi kulkee maailman neljänneksi eniten rahtia. Suomeen paluussa Malla nauttii erityisesti ajasta perheen kanssa, ruisleivästä maksamakkaralla päällystettynä sekä tietysti omasta saunasta.
Kalastus on elinehto monelle alaskalaiselle, ja taistelu kalastusoikeuksien varmistamisesta eri käyttäjäryhmien välillä on usein intohimoista ja poliittisesti värittynyttä. Oman lisänsä keskusteluun tuo kaksitasoinen luonnonvarojen käytön hallinnointijärjestelmä, jossa ylimmällä tasolla Alaskan osavaltion lisäksi ovat mukana Yhdysvaltojen liittovaltion useat eri virastot omine kansallisine mandaatteineen ja tavoitteineen.
Työskentelin 10 vuotta Alaskan osavaltion palveluksessa luonnonvarataloustutkijana ja virkistyskalastuksen parissa. Sain toimia osana moniulotteista luonnonvarojen käytön hallinnointijärjestelmää ja seurata päätöksentekoprosessin vaiheita. Pienlentokoneet, veneet ja erilaiset moottoriajoneuvot veivät minua ja kollegoitani ympäri Alaskaa tekemään kotitalouskyselyjä eri kokoisissa yhteisöissä. Sain tehdä teemahaastatteluja ja osallistuvia kalastus- ja metsästyshavainnointeja sekä kokea miten Alaskan alkuperäiskansojen jäsenet opettavat perinteisen lohen savustusmenetelmän uusille sukupolville.
Eagle River toukokuussa 2020.
Toisaalta osallistuin useaan Alaskan osavaltion kalastuskomitean kokoukseen ja näin, kuinka keräämääni tutkimustietoa käytetään prosessissa, jossa eri käyttäjäryhmien edustajat kilpaa ajavat omia intressejään tulevan kalastuskauden kalastusosuuksista päätettäessä. Sain myös haastatella monia Alaskan osavaltion palveluksessa olevia kalabiologeja, joiden tehtävänä on hoitaa osavaltion vuosittaisten kalastussäädösten täytäntöönpanoa. Säädökset pohjautuvat kalojen nousunennusteisiin, ja niissä noudatetaan käyttäjäryhmäkohtaisia kalastuskiintiöitä, jotka vaihtelevat alueesta ja vesistöstä riippuen.
Jos jotain vuosien varrella tästä kaikesta opin, niin sen, että yhteisiin asioihin on monta näkökulmaa. Omaa ymmärrystään voi aina laajentaa pysähtymällä aktiivisesti kuuntelemaan eri toimijoita.
Visiotyö on kuin vuorelle kiipeämistä yhdessä – perillä näkee kauas. Homer, Alaska.
Moniulotteisten yhteisten asioiden hoitaminen onnistuneesti vaatii monenlaista osaamista, jota keskusteluun tuovat hyvin erilaiset toimijat. Alaskan kokemukseni perusteella voin sanoa, että onnistunut luonnonvarojen käytön hallinnointi vaatii halua ja taitoa kuunnella eri osapuolia, sekä ymmärtää keskustelusta eri toimijoiden nekin keskeisimmät pointit, jotka ovat oman mukavuusalueen ulkopuolella.
Tähän ei pystytä, jos yhteisten pelisääntöjen kunnioitus ei kaikilta onnistu ja vain äänekkäimmät osallistujat tuovat ajatuksensa kuuluviin. Vastuu menestyksekkäästä yhteisten asioiden hoitamisesta ajasta ja paikasta huolimatta on siis meillä kaikilla, jotka osallistumme keskusteluun.
Mitähän Drum-vuoren huipulta näkyy?
Visiotyöskentely on aina haastavaa riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa työskentelylle on käytettävissä. Yhteen sovitettavia näkökulmia, tavoitteita ja toiveita tulevaisuudelle on usein priorisoitava, työstettävä ja hiottava lopulliseen muotoon useamman kerran prosessin aikana. Aloittaessani ARVOVESI-hankkeessa projektitutkijana ja Elinkeinot ja alueiden vetovoima alatyöryhmän vetäjänä toivon, että kaikki hankkeessa mukana olevat keskittyisivät työn lomassa aktiivisesti kuuntelemaan ja antamaan tilaa niillekin ajatuksille, jotka ensikuulemalta tuntuvat itselle vierailta.
Tämä ei tarkoita sitä, että itselle tai edustamalleen organisaatiolle tärkeiden asioiden edistäminen pitäisi laittaa taka-alalle. Päinvastoin, sillä aktiivisesti kuuntelemalla omien ajatusten argumentoitiin voi itse asiassa löytää uusia, tehokkaampia keinoja, jotka auttavat kaikkia mukana olevia tahoja eteen päin visiotyöskentelyssä.
Kannustan lisäksi kaikkia osallistujia rohkeasti visioimaan Oulujoenvesistölle uudenlaisia tulevaisuuskuvia, joista löytyy mielikuvitusta ja positiivista innoitusta tulevillekin sukupolville. Tulevaisuus on niiden, jotka uskaltavat kurkottaa kohti sitä, mitä ei vielä horisontissa näy!
Taustatietoa Alaskasta
Yhdysvaltojen viimeiseksi rajaseuduksi kutsuttu Alaskan osavaltio on pinta-alaltaan suurempi kuin usein maan suurimmaksi osavaltioksi tituleerattu Teksas. Se ulottuu pohjois-etelä suunnassa Jäämereltä Tyynelle valtamerelle, ja omaa vain yhden, noin 8900 km pitkän maarajan idässä kohti Kanadaa. Asukkaita Alaskassa on silti vain 729 000, joista suurin osa asuu eteläisessä Alaskassa osavaltion suurimman kaupungin Anchoragen alueella.
Maailmalla Alaska on kenties parhaiten tunnettu Pohjois-Amerikan korkeimmasta vuorihuipusta (Denali 6190 m), villistä luonnosta tuhansine jäätikköineen ja jokineen, sekä maailmanluokan kalastusmahdollisuuksista.
Alaskassa jokiin nousee useita arvokalalajeja, joista arvostetuimpia vaelluskaloja ovat Tyynenmeren lohilajit kuningaslohi (eng. Chinook (King) salmon, lat. Oncorhynchus tshawytscha), hopealohi (eng. Coho salmon, lat. Oncorhynchus kisutch), punalohi (eng. Sockeye salmon, lat. Oncorhynchus nerka), koiralohi (eng. Chum salmon, lat. Oncorhynchus keta) ja kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha). Ammattikalastajien lisäksi kaikkia viittä lohilajia kalastavat virkistyskalastajat sekä luonnonvarataloudessa elävät alaskalaiset kalastuskausittain, joskus jopa viikoittain tai vuorokausittain muutettavien kalastussäädösten perusteella.