Kokemuksia Iijoen vesistövision muodostamisesta ja toimeenpanosta, osa 3

Iijoki-sopimus solmittiin vesistövision ja toimenpideohjelman toteuttamiseksi

Viimeisessä Iijoen otva -hankkeen neuvottelukunnan kokouksessa teemana oli vision toimeenpano ja jatkuvuus visiotyön jälkeen. Kokouksessa pohdittiin mm. tulisiko Iijoelle perustaa oma säätiö, yhdistys vai voisiko joku olemassa oleva organisaatio ottaa vastuun vision toteuttamisen koordinaatiosta, ja minkälainen työnkuva koordinaattorilla olisi. Hakisiko organisaatio itse toimenpiteille rahoitusta vai toimisiko se välittäjäorganisaationa, joka auttaa muita toimijoita käynnistämään hankkeita?

Kokouksen jälkeen valmisteltiin yhteistyösopimus seuraavaksi viideksi vuodeksi täysipäiväisen koordinaattorin palkkaamiseksi. Sopimus vahvistettiin Iijoen otva -hankkeen jälkeen 8.1.2019 kunnanjohtajien allekirjoittamana. Sopimukseen sitoutuivat Ii, Oulu, Pudasjärvi, Taivalkoski, PVO-Vesivoima Oy, turvetuottajista Vapo (nykyinen Neova) ja Turveruukki, Metsähallitus sekä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Sopimuksen rahallinen arvo on 332500 euroa. Fyysisesti koordinaattori sijoitettiin Iin Micropolikseen, joka on alueellinen kehittämisyhtiö.

Iijoki-sopimuksen käynnistyessä vision toimeenpano oli jo hyvässä vauhdissa. Pohjois-Pohjanmaan liiton vaelluskalakärkihanke oli jo päättymässä, mutta sitä seuraava Iijoen vaelluskalahanke jo valmisteilla. Raasakan vanhan uoman yhteistyöhanke tuotti näkyviä tuloksia alajuoksulla, Tyräjärven nykytilaselvitys vauhditti kunnostustoimia Taivalkoskella. Proagrian Vyyhti-verkoston hankkeet jatkoivat paikallisten vesistökunnostajien tukemista.

Kuva 1. Iijoen vesistövisioon kytköksissä olevat yhteistyöhankkeet huhtikuussa 2022.

Sittemmin toimenpiteiden edistäminen on jatkunut vilkkaana. Neova on toteuttanut jo kolme vesiensuojelukosteikkoa käytöstä poistuvilla turvetuotantoalueilla, joihin on johdettu satojen hehtaarien alueelta ojitusvesiä pidättymään. Voimalohi on alkanut kehittää istutuskäytäntöjä Oulujoen tapaan siten, että virikkeellisessä ympäristössä kasvaneet lohet pääsevät vapaaehtoisesti ja oikea-aikaisesti vaeltamaan kohti merta ja leimautumaan paremmin kotijokeensa.

Raasakan kalatien toteuttaminen on viivästynyt pitkittyneen luvanhakuprosessin vuoksi, mutta Haapakoskelle sen sijaan on rakennettu Suomen ensimmäinen ohjausaita alasvaeltaville poikasille sekä alasvaellusväylä ja kiinniottolaite Pohjois-Pohjanmaan liiton vetämissä vaelluskalahankkeissa. Myös vaelluskalojen poikasistutuksia ja ylisiirtoja on jatkettu säännöllisesti. Avustetun luonnonkierron käynnistäminen on siten taas askeleen lähempänä. (Tutustu Iijoen vaelluskalakärkihankkeeseen ja Iijoen vaelluskalahankkeeseen 2020–2022.

Myös virtavesi- ja valuma-aluekunnostuksissa on edetty mukavasti. Iijoki-sopimuksen koskikunnostushankkeessa kunnostettiin lukuisia koskia Livojoella ja Loukusanjoella. Loukusanjoen kunnostukset vetivät puoleensa Metsähallituksen muita hankkeita toteuttamaan merkittäviä virtavesi- ja valuma-aluekunnostuksia sekä Luken tutkimaan kunnostusten biologisia vaikutuksia. Livojoella paikalliset Livokas ry:n kunnostajat ovat juuri saaneet valmiiksi Ruosteojan ja Saviojan kunnostukset. Yhteistyötä Metsähallituksen ja Livojoki ry:n kanssa tehdään myös vasta käynnistyneessä Livojoen Juominginojan ja sen valuma-alueen kunnostushankkeessa. Näiden lisäksi Metsähallitus kunnostaa Suomen historian suurimmassa LIFE Revives -hankkeessa 40 km virtavesiä ja ennallistaa 400 ha soita Iijoen vesistöalueella, mutta myös vähemmässä määrin Oulujoen vesistöalueella. Purojen kunnostussuunnitelmia laaditaan parhaillaan mm. Iin Myllyojalla sekä Martimojoen taimenia vilisevillä sivupuroilla.

Hankeyhteistyö on poikinut hedelmää myös tutkimuspuolella. Luken vetämä LandUseZero-hankkeen pilottialue sijoittuu Iin kunnan alueelle, jossa optimoidaan maankäyttöä tuulienergian, metsänhoidon ja soiden käyttöä hiilensidonnan näkökulmasta. Yhteistyötä tehdään myös turvetuotantoalueiden jälkikäytön vaihtoehtojen osalta SysteemiHiili-hankkeen kanssa.

Uutena aluevaltauksena Iin Micropoliksen Iijoen matkailun verkostoitumishanke, Iijoen lumo, sai juuri rahoituksen Maaseuturahastolta. Tätäkin hanketta on ideoitu jo vesistövisiota laadittaessa.

Viestinnän ja sidosryhmäyhteistyön osalta on järjestetty lukuisia seminaareja, alatyöryhmiä, kolmas Iijoki Foorumi sekä Oulujoen Arvovesi-hankkeen ja Pohjoisen Kulttuurivirran kanssa yhteistyössä toteutettu Kolmen joen kaupunnin saunalauttapaneeli.

Iijoki-sopimuksen aikana on tehty merkittävä määrä työtä yhteistyön infrastruktuurin rakentamiseksi ja hanketoiminnan käynnistämiseksi, vaikka yhteistyön näkyvin osa onkin konkreettiset hankkeet. 

Iijoen Räpättävänkoski. Kuva © Kalle Hellström.

Visio ei toteudu itsestään

Vision laatimisen jälkeen työ vasta alkaa. Toimeenpanossa on kyse yhteistyön infrastruktuurin luomisesta, jossa tieto kulkee ja yhteistyö sekä luottamus eri tahojen kanssa ovat avainasemassa. Visio ei myöskään ole staattinen, vaan sen on mukauduttava jatkuvasti elävään toimintaympäristöön, sillä kaikki muuttuu: tieto, lainsäädäntö ja sen tulkinta, poliittinen ohjaus ja kansalaisten näkemykset.

Samaa tarinaa voisi kertoa Iijoen kalateiden erilaisten vaihtoehtojen muotoilusta. Keskustelua käydään ympäristövirtaamasta, kutu- ja poikastuotantoalueista eri virtaamilla, uusista ratkaisuista ja vanhojen uudelleen avaamisesta, epävarmuuksista, mallintamisesta ja tutkimustarpeista, taloudellisista reunaehdoista, yhteiskunnallisen keskustelun muuttumisesta, luvanhakuprosessista ja valituksista, velvoitemuutoshakemuksesta, vesipuitedirektiivistä ja sen tulkinnasta, kuten myös energiapolitiikasta. Raasakan kalatiekysymys on tällä hetkellä tärkein Iijoen kehittämistä edistävä toimi ja pullonkaula, jonka ratkaiseminen tehdään tarkoin harkitusti.

Lopuksi: Koordinaattorin työnkuvasta

Kukaan ei ole määritellyt sitä mitä vesistövision koordinointi on tai voi olla, eli tässä ollaan monessa mielessä uuden äärellä. Visiotyön vapaaehtoisuus tekee työnkuvasta olennaisilta osin hyvin poikkeavan esimerkiksi laissa määriteltyihin sidosryhmiä osallistaviin prosesseihin (vesienhoitosuunnitelma, kaavoitus, YVA jne.). Vesistön kokonaisvaltaisen kehittämisen ja matkailun näkökulmasta ei ole mitään rajoja sille mitä koordinaation työ voi olla. Prosessin osapuolten ja koordinaattorin tiedot, taidot, luovuus ja rohkeus määrittelevät sen mikä on mahdollista ja mihin raja lopulta vedetään.

Olen kirjoituksessa raapaissut pintaa vesistöalueen koordinaation käytännön työn haasteista muuttuvassa toimintaympäristössä ja epävarmuudessa. Lopuksi on hyvä miettiä myös sitä, minkälaista osaamista työ vaatii. Olen listannut alle joitain ajatuksia siitä mitä tehtäviä, tietoja ja taitoja koordinaatio ja vision toimeenpano voisi edellyttää. On selvää, että lista voi näyttää hyvin erilaiselta jonkun toisen koordinaattorin tai organisaation näkökulmasta, ja on myös tarkoituksenmukaista, että toiminnan vakiintuessa ja lisäresurssien myötä myös työnjako kehittyy eikä kaikkea tarvitse osata itse.

Olen itse taustaltani sidosryhmäyhteistyöhön perehtynyt ympäristösosiologi ja pidän tärkeimpänä tehtävänäni mitata ulos kaikki potentiaali Iijoen toimijaverkostosta, joka on hitsautunut yhteen neuvottelukunnan kokousten myötä.

Toinen keskeinen periaate on se, että koordinaattorin on tuotettava enemmän arvoa kuin sen palkkaaminen kustantaa, joka toki pätee mihin tahansa työhön. Työn arvon määrittely ei ole helppoa, mutta sen mitallistamiseen on hyvä uhrata muutama ajatus. Ensisijainen tavoite on saada vision toimenpiteet etenemään, joilla on lyhyessä ja pitkässä juoksussa erilaisia mitattavia arvoja. Perustehtävän lisäksi arvoa voi yrittää mitata esim. yksityisen ja ulkopuolisen (hanke)rahan ja verotulojen määrässä alueelle sekä niiden kerrannaisvaikutusten kautta.

Muita koordinaattorin työssä tärkeäksi havaittuja mahdollisia tehtäviä, tietoja ja taitoja voi olla:

• Välittäjäorganisaationa toiminen: Koordinaattori toimii helposti lähestyttävänä linkkinä eri tason toimijoiden välillä ja auttaa oikean informaation pariin ja saattaa oikeat ihmiset yhteen. Koordinaattorin työtä on myös toimijoiden aktivointi ja osaamisen kasvattaminen. Tärkeää on olla aina tavoitettavissa ja hoitaa luvatut asiat mahdollisimman nopeasti eteenpäin.
• Sidosryhmäyhteistyö: On tärkeää tuntea sidosryhmät ja tulla toimeen ihmisten kanssa, ymmärtää erilaisia näkökulmien ja antaa ihmisille arvostusta. Koordinaattorin tulee oppia tunnistamaan eri osapuolten tarpeet ja toimenpiteiden potentiaaliset hyödyt ja haitat. Yhteisten hyötyjen hahmottaminen sekä ristiriitaisten intressien tunnistaminen ja niiden sovittelu on vapaaehtoisen yhteistyön kulmakivi. Neutraalina ja kaikkien osapuolten silmissä luotettavana välittäjänä toimiminen edellyttää myös omien arvojen ja vaikuttimien tunnistamista joka hetki.
• Kokonaisuuksien hallinta: Vesistön kokonaisvaltainen kehittäminen edellyttää monipuolista ymmärrystä eri asioista, kuten sidosryhmätyöstä, vaelluskaloista, vesistön ja valuma-alueiden kunnostamisesta, matkailusta ja rahoitusmahdollisuuksista. Tärkeää on kyky omaksua tietoa ja ymmärtää kokonaisuuksia, mutta säilyttää myös terve kriittisyys ja neutraalius asioissa. Myös kaikki muu erityinen osaaminen voi olla suuresti hyödyksi (ohjelmistot, videot ja valokuvaus, myynti ja markkinointi, historia, hydrologia, kielten osaaminen jne.).
• Hankkeiden valmistelu ja projektinhallinta: Hankeideoiden työstäminen yhdessä sidosryhmien kanssa, hankehakemusten valmistelu, hankekumppanien löytäminen, rahoituksen ja omarahoitusosuuksien kerääminen, ohjausryhmätyöskentely sekä omien projektien hallinta ovat olennainen osa koordinaattorin työtä. Usein pullonkaulana on toimenpiteiden edistämisessä hankkeen valmisteluun tarvittava aika. Koordinaattori voi ns. syöttää lapaan hankkeita muiden osapuolten toteutettavaksi tai helpottaa tutkimushankkeen käynnistämistä järjestämällä sille sen tarvitsemat kohteet ja sidosryhmät.
• Tapahtumien ja tilaisuuksien järjestäminen, fasilitointi ja jälkihoito: Koordinaattori on vastuussa lukuisten tapaamisten järjestelystä, fasilitoinnista, muistioiden kirjoittamisesta ja hoitaa, että sovitut asiat etenevät.
• Viestintä: Kaikista asioista viestiminen edistää vision tavoitteita. Se mistä kukaan ei tiedä, ei ole olemassa. On eduksi, jos osaa kirjoittaa ja tehdä esityksiä asioista itse (artikkelit, blogit, posterit, esitykset, yhteenvedot jne.). Esiintymisiä ja haastatteluja tulee myös paljon. Viestinnässä joutuu usein edustamaan yhteistyökumppaneita ja rahoittajia, joten luottamus sidosryhmiin ja kyky huomioida eri toimijat on tärkeää.
• Edunvalvonta: Joen ja sen toimijoiden tarpeiden ja tavoitteiden saavuttaminen vaikuttamistyöllä. Vaikuttaminen voi liittyä esimerkiksi hankerahoitukseen, medianäkyvyyteen ja yhteistyöhön eri tahojen kanssa (kuntapäättäjät, kansanedustajat, ministeriön virkamiehet, tutkijat, yrittäjät jne.).
• Motivaatio, kyky innostua ja periksiantamattomuus: Työssä täytyy olla valmis joustamaan, sietämään pettymyksiä ja kritiikkiä, liikkumaan paikasta toiseen sekä osallistumaan tapahtumiin virka-ajan ulkopuolella. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja tahtoa viedä kokonaisuuksia eteenpäin, eikä saa lannistua ensimmäisistä vastoinkäymisistä.
• Itsensä johtaminen: Ehkä vaativinta on pitää kaikki palaset kasassa ja kyetä järjestelmälliseen ja tehokkaaseen työhön, joka edellyttää asioiden priorisointia ja kykyä tehdä yhteistyötä.