Vesitieto ja vesitietoisuus arjessa – tiedätkö sinä oman vesijalanjälkesi koon ja koostumuksen?

Malla Kukkonen on aikanaan Rovaniemeltä maailmalle lähtenyt politiikan- ja kulttuurintutkija, joka toimii Arvovesi-hankkeessa projektitutkijana. Malla nauttii Suomen talvista hiihtämällä ja totuttelee toista vuotta avantouintiin. Omaa arjen vesitietoisuuttaan Malla aikoo tulevana  vuotena kohentaa ainakin tarkkailemalla oman taloutensa suoraa vedenkäyttöä ja mahdollisuuksien mukaan viettämällä aikaa vesistöjen äärellä eri puolilla Suomea.

Maailman mittakaavassa Suomi on pieni pohjoinen maa, jonka pääasiassa metsien, turvemaiden ja erikokoisten sisävesien peittämän alueen sisällä asuu harvassa vähän ihmisiä. Suomessa on paljon vettä ja maiseman visuaalisena elementtinä vesi on läsnä suomalaisten arjessa virtaavina jokina, erikokoisina sisävesinä ja monimuotoisina rannikkoseutuina. Lisäksi vesistöt tuottavat suomalaisille monenlaista hyötyä esimerkiksi virkistysmahdollisuuksien ja elinkeino- ja vapaa-ajan kalastusmahdollisuuksien muodossa.

Puhdas juomavesi, jota kulutamme päivittäin suoraan hanasta laskemalla ilman sen suurempaa huolta sen puhtaudesta, on meille suomalaisille hyvin arkinen hyödyke joka puolella maata. Johtuneeko veden visuaalisesta runsaudesta maisemassa ja hyvän talousveden helposta saatavuudesta, että vesi on meille suomalaisille edelleen tietyllä tapaa itsestäänselvyys, jonka arvoa emme arjessa välttämättä huomaa pysähtyä miettimään. Arjen vesitieto ja vesitietoisuus ovatkin asioita, joihin suomalaisten olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota muuttuvan ilmaston vaikuttaessa veden totuttuun kiertokulkuun paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti.

Hyvä ensi askel arjen vesitietoisuuden lisäämiseksi on selvittää oma vesijalanjälki. Sen voit laskea Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän vesijalanjälkilaskurin avulla.

Ennen kuin otat laskurin käyttöön, on hyvä tietää muutama perusasia vesijalanjäljestä. Vesijalanjäljellä tarkoitetaan vedenkulutuksen kokonaismäärää, ja se voidaan laskea yksilölle, yritykselle, tuotteelle, kaupungille tai maalle. Se sisältää suoran vedenkulutuksen, kuten juomaveden ja kotitalouksien käyttöveden, sekä epäsuoran vedenkulutuksen (tätä kutsutaan myös piilo/virtuaalivedeksi), kuten tuotteiden ja palveluiden tuotantoon kulutetun veden Suomessa ja maailmalla. Keskimääräisen suomalaisen päivittäinen suora vedenkulutus on noin 110–150 litraa vettä käytettynä pääasiassa peseytymiseen, ruoanlaittoon ja WC:n huuhteluun. Kun tähän lisätään päivittäinen epäsuora vedenkulutus, suomalaisen keskimääräinen päivittäinen vesijalanjälki kasvaa noin 3 874 litraan henkilöltä (WWF 2012).

Isoa lukua voi olla vaikea mieltää konkreettisesti, mutta karkeasti arvioiden tämä on 387 kymmenen litran sankoa vettä per henkilö päivittäin. Aikamoinen määrä! Vuositasolla jokainen suomalainen kuluttaa puolestaan noin 1 414 kuutiometriä vettä (muunnos 1 m³ = 1000 litraa). Tämä on hieman globaalia keskiarvoa (1358 m³) suurempi määrä. (WWF 2012).

Laskettuani oman vesijalanjälkeni koon, heräsi mielenkiintoni suomalaisten päivittäisen vesijalanjäljen koostumuksesta. Pääasiassa Suomen kokonaisvesijalanjälki koostuu maataloustuotteiden (82 %) ja teollisuustuotteiden (15 %) tuotannosta ja kulutuksesta. Kotitalouksien vedenkäytöllä on vain pieni osuus kokonaisuudessa. (WWF 2012).

Suomen vesijalanjäljen koostumus päätekijöittäin (kuvalähde WWF 2012).

Epäsuoraa vedenkulutusta on vaikea hahmottaa arjessa, sillä se jakautuu tuotantoketjujen eri vaiheisiin ja voi johtua veden haihtumisesta, tuotteeseen sitoutumisesta tai veden pilaantumisesta. Vesirikkaan maan asukkaina meidän suomalaisten on tärkeää huomata erityisesti se, että lähes puolet (47 %) päivittäisestä vesijalanjäljestämme muodostuu epäsuorasta vedenkulutuksesta ulkomailla.

Ulkomailla tapahtuvasta epäsuorasta vedenkulutuksestamme suurin osa kuluu maataloudessa ja loput erilaisten kulutustuotteiden tuotannossa. (WWF 2012). Kuluttajan on hyvä myös pitää mielessä se, että vesijalanjäljen arviointi ei yksinään riitä kuvaamaan tuotteiden, prosessien tai organisaatioiden ympäristövaikutuksia kokonaisuudessaan, mutta se auttaa arvioimaan veteen liittyvien ympäristövaikutusten laajuutta.

Suomen kokonaisvesijalanjäljen jakautuminen kotimaisen ja ulkomaisen vesijalanjäljen välillä sekä eri sektoreiden osuudet (kuvalähde WWF 2012).

Kun katsotaan Suomen kokonaisvesijalanjälkeä tuoteryhmittäin, on kärjessä lihan tuotanto, jonka osuus vesijalanjäljestä on noin 24 %. Sen perässä tulevat tasavahvoina teollisuus- ja maitotuotteet kumpikin 15 prosentin osuuksilla. Suomalaisten suosikkijuoma kahvi sekä kaakao ja tee löytyvät neljänneltä sijalta 13 prosentin yhteenlasketulla osuudella. (WWF 2012).

Suomen vesijalanjäljen keskeisimmät tuoteryhmät (kuvalähde WWF 2012).

Jos yksittäisen kulutustuotteiden globaalin vesijalanjäljen koko kiinnostaa, niihin voi tutustua lisää kansainvälisen Water footprint -verkoston sivuilla. Esimerkkinä mainittakoon, että yhden kahvikupillisen globaali vesijalanjälki on noin 130 litraa vettä. Sen lyö kevyesti laudalta suklaa, jonka laskennallinen globaali vesijalanjälki saattaa kaakaon lähteestä riippuen olla jopa 17,000 litraa vettä per kilo (tai 1700 litraa per 100 g).

Vesijalanjäljen koon lisäksi meidän kaikkien olisi hyvä kohentaa vesitietoa ja vesitietoisuuttamme siitä, millaisesta vedestä vesijalanjälkemme koostuu. Tässä yhteydessä puhutaan vihreästä, sinisestä ja harmaasta vesijalanjäljestä.

Sininen vesijalanjälki tarkoittaa vettä, joka on otettu käyttöön suoraan pintavesistä tai pohjavesivarannoista. Sinisen vesijalanjäljen suuruuteen tulisi suhtautua kaikista kriittisimmin, jotta niiden varannot eivät ala ehtyä. Vihreä vesijalanjälki tarkoittaa viljelykasvien haihduttamaa sadevettä ja sitä käytetään runsaasti maataloudessa. Vihreän jalanjäljen kokoa tulisi tarkastella kriittisesti erityisesti kuivilla alueille, jotta siellä ei tarvitse turvautua muihin vedenlähteisiin esimerkiksi maataloudessa. Harmaa vesijalanjälki puolestaan tarkoittaa jätevettä ja sen käsittelyyn tarvittavaa makeaa vettä, jotta jätevesi käsittelyn jälkeen voidaan palauttaa takaisin kiertoon. Harmaan vesijalanjäljen koko ja kuormittavuus riippuu sekä jäteveden sisältämistä aineista että paikallisista oloista. Sen osuus voi kasvaa, jos jätevesikuormitus on suurta suhteessa vastaanottavan vesistön kokoon ja virtaamaan tai jos vastaanottava vesistö on herkkä kuormitukselle.

Alla olevassa kuvassa näkyy Suomen vihreä, sininen ja harmaa vesijalanjälki kotimaassa ja ulkomailla vuonna 2012. Huomattavaa on suuri kotimainen vihreä vesijalanjälki erityisesti kotimaisessa maataloudessa sekä ulkomaille jäävän harmaan vesijalanjäljen koko teollisuudessa.

Suomen vihreä, sininen ja harmaa vesijalanjälki vuonna 2012 (kuvalähde WWF 2012).

Puhdas vesi on elämän edellytys ja tulevaisuudessa veden arvo tulee nousemaan, kun globaali kysyntä ja kilpailu vesivaroista kasvaa. Suomessa vettä vielä riittää, mutta muuttuvan ilmaston aikaansaamat muutokset vedenkierrossa tulevat haastamaan myös meitä suomalaisia enemmän tulevaisuudessa. Mitä tässä kirjoituksessa kerrotusta sitten olisi hyvä sisäistää ja tuoda osaksi omaa vedenkäytön arkea? Alla muutama ehdotus:

• Selvitä oma vesijalanjälkesi ja mieti missä voisit vähentää suoraa vedenkulutusta
• Kasvata omaa vesitietoisuuttasi erityisesti epäsuorasta vedenkäytöstä ja tutustu erilaisten tuotteiden globaaliin vesijalanjälkeen Water footprint -verkoston nettisivuilla
• Mahdollisuuksien mukaan, rajoita kulutusta tuotteille, joilla on suuri globaali vesijalanjälki
• Ota selvää asuinalueesi vesistöjen tilasta ja vieraile vesistöjen äärellä nähdäksesi niiden tilan omin silmin
• Tutustu paikallisten vesienhoito verkostojen toimintaan (Kainuussa KAIPO-verkko, Pohjois-Pohjanmaalla VYYHTI-verkosto)
• Nauti puhtaasta juomavedestä, mutta pidä samalla mielessä, ettei se ole itsestäänselvyys, vaan vaatii paljon jatkuvaa työtä ja investointeja kunnilta ja vesiviranomaisilta